EDUNVALVONTAVALTUUTUS l. edunvalvontatestamentti

Henkilö voi joutua tapaturman, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi tilanteeseen, ettei hän pysty huolehtimaan asioistaan. Silloin tarvitaan avuksi henkilö, jolla on oikeus tehdä tarvittavia toimia ja ratkaisuja hänen puolestaan.

Edunvalvontavaltuutus on erinomainen tapa varautua tällaiseen tilanteeseen. Valtuutusta kutsutaan myös edunvalvontatestamentiksi, koska sen laatimistapa on samanlainen kuin testamentin. Se ei kuitenkaan korvaa testamenttia, sillä valtuutus lakkaa valtuuttajan kuollessa.

Edunvalvontavaltuutuksessa määritellään ne toimet, joiden hoitaminen halutaan antaa edunvalvojan hoidettavaksi. Lähes kaikkiin taloudellisiin toimiin voidaan antaa valtuutus. Kiinteistön myyntiin tarvitaan kuitenkin maistraatin myöntämä erillinen hyväksyntä. Valtakirjassa voidaan kuitenkin antaa tähänkin valtuutus, mikäli kiinteistö yksilöidään täsmällisesti. Henkilöä koskeviin toimiin ei valtuutettu voi ryhtyä.

Edunvalvontavaltuutus varmistaa sen, että valtuuttajan asioita hoitaa valtuuttajan haluamalla tavalla valtuuttajan haluama henkilö. Ellei valtuutukseen ole ennalta varauduttu edunvalvontavaltakirjalla, on edunvalvojaa haettava viranomaismenettelyssä maistraatilta. Tämä taas on aikaa vievä prosessi, jonka aikana saattaa jo syntyä erilaista vahinkoa. Valtuuttaja ei itse voi silloin enää vaikuttaa asioihin, ja edunvalvojaksi saatetaan määrätä täysin valtuuttajan asioita tuntematon henkilö.

Valtuutus ei ole automaattisesti heti voimassa, vaan valtuutus vahvistetaan hakemuksesta maistraatissa vasta sitten, kun sen tarve on ilmeinen. Tämä tapahtuu yleensä sen jälkeen, kun valtuuttajasta on saatu lääkärinlausunto, jonka mukaan hän ei kykene hoitamaan asioitaan.

Valtuutus on valtuuttajan peruutettavissa milloin tahansa. Jos valtuutus on jo vahvistettu, tämä tapahtuu maistraattiin tehdyllä hakemuksella.

Edunvalvontavaltakirjan laatimisen avuksi suositellaan yleensä yhteydenottoa asiantuntijaan.