TESTAMENTTI

Kuoleman varalta annetut omaisuutta koskevat määräykset ovat Suomen lain mukaan päteviä ainoastaan testamentin muodossa annettuina. Testamentti on yleensä tarpeen silloin, kun halutaan muuttaa lakimääräistä omaisuuden siirtymistä. Erityisesti tämä koetaan tarpeelliseksi silloin, kun testaattorilla ei ole rintaperillisiä. Jos vanhemmatkin ovat jo kuolleet, eikä ole elossa olevia sisaruksia, menee jäämistö ilman testamenttimääräyksiä valtiolle. Testamentilla voidaan myös antaa toissijaismääräyksiä, joiden nojalla omaisuus siirtyy testamentissa määrätylle toissijaissaajalle ensimmäisen edunsaajan jälkeen.

Testamenttia suunnitellessa on tarkasteltava asioita useista eri näkökulmista. Lopputulokseen vaikuttavat suuresti omistussuhteet, vanhemmuussuhteet, sekä myös sekin, kumpi aviopuolisoista kuolee ensin. Uusperheiden asetelmat ovat haasteellisia. Eri sukuhaaroissa olevien lasten tai muiden perillisten ja toisaalta uuden puolison aikaisemmasta liitosta syntyneiden lasten aseman tasapuolinen turvaaminen edellyttää lähes aina omia erityisjärjestelyjä testamenttimääräyksin.

Testamentti, joka loukkaa perillisen lakiosaa, on siltä osin tehoton lakiosavaatimusta vastaan. Lakiosa on suuruudeltaan puolet lakimääräisestä perintöosuudesta.

Testamenttia voidaan käyttää myös verosuunnittelun apuna. Omaisuus voidaan esimerkiksi siirtää testamentilla yhden sukupolven yli lastenlapsille, jolloin omaisuuden siirtymisestä maksetaan perintöveroa vain kerran.

Testamentin tekemistä koskevat perintökaaren 10 luvun tiukat muotomääräykset. Todistajien on oltava esteettömiä ja yhtaikaisesti läsnä testamenttia allekirjoitettaessa tai testaattorin tunnustaessa allekirjoituksensa. Heidän on myös tiedettävä, että kyseessä on testamentti, mutta heidän ei ole tarpeen tuntea testamentin sisältöä. Muotovirhe testamentissa on aina vähintään pätemättömyysperuste.

Uusi testamentti ei automaattisesti kumoa aikaisempaa testamenttia. Vanha testamentti on tehoton siltä osin, kuin uusi testamentti on ristiriidassa siinä olevien määräysten kanssa.

Testamentin peruutus ei ole yhtä tiukasti muotosidonnainen, jopa suullinen peruutus on teoriassa mahdollinen. Lukuisat aina korkeimpaan oikeuteen asti viedyt perintöriidat osoittavat kuitenkin, että peruutus on syytä tehdä mahdollisimman selkeästi, varmasti ja todistettavasti. Ylivoimaisesti paras tapa on noudattaa testamentin muotosäännöksiä.

Perittävän lähin perillinen voi moittia testamenttia määräajassa testamentin tiedoksiannosta lukien muotovirheen tai kelpoisuuden puuttumisen perusteella. Määräaika luetaan jokaisen perillisen kohdalta erikseen, joten moitteen määräpäivä voi vaihdella. Moitenkanteen nostaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, jos perillinen on hyväksynyt testamentin tai muulla tavalla luopunut moiteoikeudestaan. Saatu tuomio luetaan ainoastaan pätemättömyyteen vedonneen pesän osakkaan hyväksi.